Mitä pieni luunsiru tai keramiikan palanen voi kertoa asuinpaikan iästä?

Kivinevan kaivausten raportointi alkaa olla loppusuoralla ja nyt saimme uutta tietoa sekä Kannuksen Kivinevan että Kokkolan Miekkakaarojen kivikauden kylien iästä. Kummassakin kohteessa kaivoimme Suomen kulttuurirahaston Mullankaivajat –hankkeen puitteissa, Kivinevalla reilut kolme viikkoa ja Miekkakaaroilla yhden viikonlopun viime syksynä. Kivinevan runsaasta löytöaineistosta valitsimme radiohiiliajoitusta varten suhteellisen hyvin säilyneen luunsirun, joka kuului nisäkkäälle, todennäköisesti hylkeelle. Miekkakaaroilta löytyi radiohiiliajoituksiin sopivia saviastianpaloja, joiden pinnoissa oli karstaa. Saimme Museovirastolta luvan ajoituksiin ja lähetimme luu- ja keramiikkanäytteet Uppsalan yliopistoon analysoitavaksi.  Parin kuukauden kuluttua tulokset olivat valmiit.

Tulokset näkyvät alla olevissa diagrammeissa. Kivinevan palaneen luunkappaleen ikä radiohiilivuosissa oli 3711+44 vuotta ja Miekkakaarojen 4926+38 vuotta. Diagrammeissa radiohiilivuodet on kalibroitu eli korjattu kalenterivuosiksi. Näin ollen Kivinevan asuinpaikan ikä kalenterivuosina on 2280-1960 eaa (ennen ajanlaskun alkua) ja Miekkakaarojen ikä 3780-3640 eaa. Kummatkin asuinpaikat sijaitsevat n. 63-64 metriä merenpinnan yläpuolella, jolloin niiden pitäisi olla rannansiirtymiskronologian mukaan suurin piirtein saman ikäisiä. Kuitenkin aikaeroa on noin 1500 vuotta! Ajoitustulokset ovat siis hyvin mielenkiitoisia, mutta mitä ne kertovat?

Ensinnäkin Kivinevan ajoitus on odotettua huomattavasti nuorempi. Vuoden 2000 eaa tienoilla merenranta oli kadonnut jo 3-4 km päähän asuinpaikasta. Sen sijaan asuinpaikalta löytyneet kampakeraamiseen  tyyliin kuuluvat saviastianpalat viittaavat siihen, että asuinpaikalla on asuttu n. 3400-3700 eaa eli noin 1500 vuotta aikaisemmin, jolloin asuinpaikka sijaitsi merenlahden rannalla. Keramiikka on samankaltaista kuin Miekkakaarojen aikaan 3780-3640 eaa radiohiiliajoitettu keramiikka, mikä tukee tätä oletusta. Todennäköisesti Kivinevan asuinpaikalla on ollut asutusta kahteen otteeseen, merenrantavaiheessa ja noin 1500 vuotta myöhemmin, kun ranta oli kadonnut kauemmaksi nopean maankohoamisen johdosta.

Saviastianpaloja Miekkakaaroilta

Kokkolan Miekkakaarojen kivikauden kylä sijaitsee Kälviän Honkiperällä, Kivinevalta noin 20 km etelään.  Saviastianpalan karstasta otetun radiohiiliajoituksen antamana ajankohtana 3780-3640 eaa kylä sijaitsi suojaisan merenlahden rannalla. Kuitenkin samalta asuinpaikalta noin 100 metrin päästä löydettiin vuoden 2017 kaivauksissa asumuksenpohjasta hylkeenluun kappale, josta saatiin radiohiiliajoitus 2880-2630 eaa, eli noin 1000 vuotta myöhäisempi ajoitus. Ajoitusta tukee myös samasta asumuksenpohjasta löytynyt Pöljän tyylin asbestisekoitteinen keramiikkaa. Tuolloin merenranta oli siirtynyt asuinpaikalta jo 1-2 km päähän ja merenlahti oli kuroutunut järvialtaaksi, jonka rannalla asuinpaikka sijaitsi. Tämä järvi tunnetaan nykyään nimellä Miekkajärvi.

Vaikuttaa siis siltä, että kumpaakin asuinpaikkaa asutettiin kivikaudella ainakin kahteen otteeseen, aluksi asuinpaikkojen ollessa merenrantavaiheessa ja myöhemmin niiden sijaitessa jo kauempana merenrannasta sisämaassa. Asutusvaiheiden välissä olevien 1000-1500 vuoden aikana sekä ympäristö että ilmasto ehti muuttua paljon. Nopea maankohoaminen nosti uutta maata merestä, rantaniittyjä syntyi ja merenlahdet kuroutuivat järviksi, joista osa sitten muuttui suoksi. Samalla kivikauden kesä eli lämpimämpi ilmastovaihe kääntyi syksyyn ja ilmasto viileni. Näin ollen todennäköisesti myös asuinpaikkojen luonne muuttui, mahdollisesti rannikon pysyvämmistä keskuskylistä tilapäisemmiksi pyyntileirityyppisiksi asuinpaikoiksi sisämaassa. 

Lauri Skantsi  

Kannuksen Kivinevan radiohiiliajoitustulos

Mikä on radioliihiajoitus?

Radiohiili eli hiili-14 on hiilen radioaktiivinen isotooppi, jonka puoliintumisaika on 5730 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. luun tai puukappaleen palaessa puolet siinä olleista radiohiiliatomeista hajoaa noin 5730 vuodessa, ja jäljellä olevista puolet taas seuraavissa noin 5730 vuodessa ja niin edelleen. Näin ollen mittaamalla näytteessä jäljellä olevan radiohiilen osuus kaikesta hiilestä voidaan arvioida näytteen ikä.

Kokkolan Miekkakaarojen radiohiiliajoitustulos

MITÄ PALANEET LUUT KERTOVAT?

Kivinevan kaivauksissa löysimme runsaasti palaneita luita. Luut olivat hyvin pieninä palasina ja suurin osa niistä löytyi kahden asumuspainanteen välistä. Halusimme tottakai tietää, mitä asuinpaikalla on kivikaudella syöty, joten teetimme luista osteologisen analyysin eli lajimääritykset alan asiantuntijalla. Palaneiden luiden tunnistaminen on usein hyvin vaikeaa, koska ne ovat tavallisesti pieniä ja kuluneita. Siksi yleensä vain osa luista pystytään tunnistamaan, ja joskus vain sillä tarkuudella onko se kuulunut nisäkkäälle, kalalle vai linnulle. Kivinevan luuaineiston kävi läpi FM, osteologi Katariina Nurminen. analyysin tulokset olivat seuraavat:

Hylkeistä löytyi seitsemän luufragmenttia: kyynärluun pala, kaksi varvasluun palaa sekä yksi  nikaman ja kolme kylkiluun palasta. Hauesta löytyi neljä luuta, kaksi yläleuan palaa ja kaksi hammasta. Ahvenesta löytyi yksi luu, joka oli peräisin alavatsan alueelta. Siiasta löytyi yksi nikama. Kaksi nikamaa voitiin määrittää yleisesti lohikaloille kuuluviksi. Aineistossa oli myös kaksi nikamaa ja palanen nieluhampaasta, jotka voitiin määrittää kuuluviksi särkikaloille. Tässäkin aineistossa oli paljon tunnistamattomaksi kuluneita nisäkkään ja kalan luiden fragmentteja, sekä tarkemmin tunnistamaton linnun putkiluun keskikohta.

Tulosten perusteella Kivinevan asukkaat ovat syöneet siis melko terveellistä kalapainotteista ravintoa. Asuinpaikalta otimme myös maanäytteen, joka on lähetetty Uumajan yliopiston ympäristöarkeologiseen laboratorioon analysoitavaksi. Parhaassa tapauksessa näytteestä voi löytyä makrofossiileja eli hiiltyneitä kasvinjäänteit,ä jotka kertovat asuinpaikalla hyödynnetyistä kasviksista. Yksi palaneen luun kappale lähetetään vielä radiohiiliajoitettavaksi, jolloin saamme asuinpaikalle tarkan ajoituksen.

Lauri Skantsi

Arkista aherrusta ja ulkomaankauppaa - kooste Kivinevan löydöistä

Kivinevan arkeologiset kaivaukset olivat poikkeuksellisen runsaslöytöiset. Tässä alla muutama kuva löydöistä. Löytöjen puhdistaminen ja luettelointi on hidasta puuhaa ja on nyt parhaillaan käynnissä. Meripihkalöydöt, joista aikaisemmin on tässä blogissa kuvan kera kirjoitettu, ovat konservaattorimme käsittelyssä. Löydöt päätyvät Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Luulöydöistä teetetään osteologiset analyysit eli pyritään määrittelemään mille eläinlajeille ne ovat kuuluneet. Ainakin yhdestä luukappaleesta teetetään myös radiohiiliajoitus, jotta saadaan selville milloin asuinpaikalla on asuttu. Asuinpaikan sijainti n. 62-63 metrin korkeudella meren pinnasta viittaa aikaan noin 3300-3500 eaa.

Keramiikkaa.

Kiviesineiden valmistamisessa syntyneitä kvartsi-iskoksia

Kvartsista valmistettu kaavinterä

Väriltään punertavia pii-iskoksia. Meripihkan tapaan piitäkään ei esiinny Suomessa luontaisena, vaan se oli tuontitavaraa.

Jo valmistusvaiheessa rikkoutunut reikäkivi.

Koivutervaa eli tököttiä. Sitä käytettiin kuumaliiman tapaan esim. astioiden korjaamiseen kuten tässä tapauksessa.

Palaneita luita. Joukossa on mahdollisesti  ainakin hylkeen ja linnunluita. Luut odottavat tarkempaa analyysiä.

Palaneita kalan luita.

Kampakeramiikkaa. Ylemmässä palassa näkyy jäänteitä kuoppakoristelusta, alemmasa kampaleimaa.

Kivikauden kylää tutkittiin Miekkakaaroilla

Mullankaivajat -projektia laajennettiin myös Kannuksen naapurikaupungin eli Kokkolan puolelle. Kokkolaan kuuluvalla Kälviän Honkiperällä sijatsee suuri kivikautinen kylä, Miekkakaarat. Hiekkaisella kankaalla Miekkajärven rannalla on yli 100 neoliittiselle kivikaudelle ajoittuvaa asumuspainannetta, jotka sijaitsevat rannansuuntaisissa riveissä. Olemme tutkineet yhtä alueen asumuspainanteista aikaisemminkin. Tuolloin löysimme mm. Pöljän tyypin asbestisekoitteista keramiikkaa, ja hylkeenluita, joista oli tunnistettavissa mm. grönlanninhylje. Yhdestä luukappaleesta saatu radiohiiliajoitus meni n. 4800 vuoden taakse.  Tällä kertaa halusimme saada laajemman kokonaiskäsityksen kivikauden elämästä Miekkakaaroilla. Niinpä kaivoimme noin 150 metriä pitkän koekuoppajonon lähestulkoon koko kylän läpi 5-10 metrin välein. Osa kuopista osui asumuksiin, osa niiden väleihin. Kuopista kerättiin talteen löydöt ja otettiin maanäytteet maaperäkemiallisia analyysejä varten. Niiden avulla voidaan saada lisää tietoa ihmisen toiminnasta ja maankäytöstä asuinpaikalla. Kaivaukset toteutettiin syys-lokakuun vaihteessa ja niihin osallistui Kokkolan seudun opiston arkeologian kurssilaisia.

Miekkakaarojen tämän syksyn mielenkiintoisimpiin löytöihin kuului tämä saviastian reunapala, jossa on vielä jäljellä karstaa.  Noin 5000 vuotta sitten jonkun keitokset kiehuivat yli ja paloivat pohjaan

Miekkakaarojen kaivaukset meneillään.

Koekuopat kaivettiin n. 60-70cm syvyyteen. Jokaisesta kuopasta otettiin löydöt talteen sekä maanäyte maaperäkemiallisia analyysejä varten.

Kivikauden taloista

—

Kivikauden vuosituhansien mittaan on varmasti asuttu hyvin monenlaisissa majoitteissa kulloistenkin tarpeiden ja olosuhteiden mukaan. Väliaikaisista majoitteista ei välttämättä jää arkeologisesti havaittavia merkkejä ja myös rakenteiden mahdollinen uudelleenkäyttö tai tuhoutumistavat vaikuttavat siihen, mitä käytetyistä rakenteista on myöhemmin  mahdollista havaita. 

Mitä kivikauden taloista sitten voidaan löytää? Rakennusten perustat on toisinaan kaivettu maahan  ja nämä kuopat näkyvät edelleen maastossa niin kutsuttuina asumuspainanteina, jotka toisinaan muodostavat usean toisiinsa yhdistetyn huonetilan rivitaloja. Painanteeseen  tehdyn  rakennuksen on tutkittu olevan  joitain asteita lämpimämpi, kuin tasaiselle maalle tehdyn  rakennuksen.

Arkeologisia kaivauksia tehtäessä on toisinaan mahdollista havaita kivikautisten  rakennusten lattia-alan  koko ja muoto, seinälinjojen sijainti, oviaukkojen lukumäärät ja sijainnit, likamaan levintä, sekä tulisijojen  ja erilaisten rakennetta tukeneiden paalujen paikat.

 Löytymättä yleensä jäävät rakennusten  maan päällä sijainneet osat, käytetyt runko- ja katemateriaalit, ovirakenteet ja jäljet käytetyistä rakenneratkaisuista.

Kuvaa kivikauden rakennuksista voidaan täydentää muun muassa myöhempien aikojen luonnonkansojen rakennuksia tutkimalla.Luonnonkansoilla yleisimmät katemateriaalit ovat tuohi ja turve. Jälkiä tuohenkäytöstä onkin löydetty kivikautisia asumuksia tutkittaessa. Myös ruo'ot ja taljat ovat hyviä eristeitä. 

Kivikaudella  taloissa ja kylissä on mahdollisesti asuttu  perhe- tai pyyntikunnittain. Ihmisten määrästä voidaan esittää arvailuja luonnon kantokykyyn perustuen. Kaikkia huonetiloja ei ole välttämättä käytetty asumuksina, vaan ne ovat saattaneet olla esimerkiksi varastoja. 

 

Taloissa on saattanut olla erilaisia puisia makuulavereita tai alustoina havuja tai taljoja. Ruokaa on valmistettu saviastioissa ja varmasti myös puusta kaiverretuissa astioissa, joissa ruokaa tai vettä on voitu keittää esimerkiksi kuumien kivien avulla.  Oksista ja tuohesta on voitu valmistaa erikokoisia säilytysastioita. Eloperäisen  materiaalin huonon säilyvyyden vuoksi monet kivikauden ihmiset luusta, sarvesta tai puusta valmistetut arkiset esineet eivät vaan ole säilyneet meidän päiviimme.

Kaivausten jälkeistä elämää

Kaivaukset Kivinevalla päätettiin tältä erää. Viimeiset taso- ja profiilikartat piirrettiin ja kaivettu hiekat siirrettiin takaisin kaivetuille alueille ja peitettiin turpeilla. Kaivausten jälkityöt kuitenkin jatkuvat museon toimistolla. Löydöt puhdistetaan ja luetteloidaan, kartat piirretään puhtaaksi ja valokuvat luetteloidaan. Luuaineistot lähetetään osteologin tunnistettaviksi, jotta saadaan selville mitä eläimiä asuinpaikalla on syöty. Isoimmista luulöydöistä teetetään radiohiiliajoitukset, jotta saadaan selville milloin asuinpaikalla on asuttu. Kaikki tämä tieto kerätään raportiksi, joka julkaistaan Museoviraston rekisteriportaalissa osoitteessa www.kyppi.fi

Kivinevan kaivajat eli Märsylän koulun oppilaat ja opettajat kaivausten jälkitunnelmissa. Kuvassa Kivinevan iso siirtolohkare, jonka mukaan paikka on saanut nimensä.

Inga Nieminen piirtämässä kaivausalueen 1 profiilikarttaa

Erik Brännbacka peittämässä kaivausaluetta kaivausten jälkeen.

Löytöpussien äärellä

Kaivausten jälkeen löytöpussit käydään läpi ja löydöt puhdistetaan. Tässä vaiheessa löydöistä saattaa paljastua yhtä sun toista, mikä kaivausvaiheessa on jäänyt huomaamatta.

Kivinevalta löytyneet keramiikanpalat ovat pääosin pieniksi pirstaloituneita. Muun muassa astian polton onnistuminen vaikuttaa säilyvyysolosuhteiden lisäksi siihen, missä kunnossa keramiikanpalat löydettäessä ovat.

Savessa käytetyt orgaaniset sekoitteet ovat astiaa poltettaessa tai aikojen saatossa hävinneet. Polttovaiheessa saveen on kuitenkin jäänyt sekoitteista painaumia, jotka ovat kuin tyhjiä kuvia siitä, mitä saven sekaan on astian tekovaiheessa lisätty (hieman samaan tapaan, kuin Pompeijin peittäneeseen tuhkakerrokseen jääneet tyhjät kolot tulivuorenpurkauksessa kuolleiden ihmisten sijoille) Tämän palan yhdensuuntaiset viivat ovat mahdollisesti jälkiä sekoitteena käytetyistä simpukankuorista tai kasvinosista.

Eräästä keramiikanpaloja sisältäneestä pussista löytyi pala koivuntuohitervaa, kivikauden kuumaliimaa. Tökötiksi kutsuttua koivuntuohitervaa voidaan valmistaa koivuntuohta suljetussa astiassa kuumentamalla. Tököttiä on käytetty esimerkiksi hajonneiden saviastioiden korjaamiseen. Tässäkin tökötinpalassa on nähtävissä pintaan tarttunutta savea ja painauma saumasta, jota tökötillä on paikattu.

Kivinevan kaivauksilta löytyneet runsaat kvartsi-iskokset ovat hyvälaatuista, toisinaan lähes lasimaista kvartsia. Kvartsi lohkeaa iskettäessä hyvin teräviksi palasiksi, joita on voitu käyttää erilaisiin teriin, porauksiin ja työkaluiksi myös sellaisenaan. Kvartsista on muotoiltu esimerkiksi nuolenkärkiä ja kaapimia.

Kaivaukset jatkuvat ja lisää puhdistettavia löytöjä on luvassa.

-Inga