Löytöpussien äärellä

Kaivausten jälkeen löytöpussit käydään läpi ja löydöt puhdistetaan. Tässä vaiheessa löydöistä saattaa paljastua yhtä sun toista, mikä kaivausvaiheessa on jäänyt huomaamatta.

Kivinevalta löytyneet keramiikanpalat ovat pääosin pieniksi pirstaloituneita. Muun muassa astian polton onnistuminen vaikuttaa säilyvyysolosuhteiden lisäksi siihen, missä kunnossa keramiikanpalat löydettäessä ovat.

Savessa käytetyt orgaaniset sekoitteet ovat astiaa poltettaessa tai aikojen saatossa hävinneet. Polttovaiheessa saveen on kuitenkin jäänyt sekoitteista painaumia, jotka ovat kuin tyhjiä kuvia siitä, mitä saven sekaan on astian tekovaiheessa lisätty (hieman samaan tapaan, kuin Pompeijin peittäneeseen tuhkakerrokseen jääneet tyhjät kolot tulivuorenpurkauksessa kuolleiden ihmisten sijoille) Tämän palan yhdensuuntaiset viivat ovat mahdollisesti jälkiä sekoitteena käytetyistä simpukankuorista tai kasvinosista.

Eräästä keramiikanpaloja sisältäneestä pussista löytyi pala koivuntuohitervaa, kivikauden kuumaliimaa. Tökötiksi kutsuttua koivuntuohitervaa voidaan valmistaa koivuntuohta suljetussa astiassa kuumentamalla. Tököttiä on käytetty esimerkiksi hajonneiden saviastioiden korjaamiseen. Tässäkin tökötinpalassa on nähtävissä pintaan tarttunutta savea ja painauma saumasta, jota tökötillä on paikattu.

Kivinevan kaivauksilta löytyneet runsaat kvartsi-iskokset ovat hyvälaatuista, toisinaan lähes lasimaista kvartsia. Kvartsi lohkeaa iskettäessä hyvin teräviksi palasiksi, joita on voitu käyttää erilaisiin teriin, porauksiin ja työkaluiksi myös sellaisenaan. Kvartsista on muotoiltu esimerkiksi nuolenkärkiä ja kaapimia.

Kaivaukset jatkuvat ja lisää puhdistettavia löytöjä on luvassa.

-Inga

Koululaiset kertoo,mitä tehdään kaivauksilla.

TYÖVÄLINEET

Ensin kerrotaan työvälineistä jotka ovat: sihveli, muurauslasta, ämpäri, juurisakset, mitta, seula, löytökartta  ja alusta.

                                                 Mahallaan kaivaminen on hyvä asento.


Mitä tehdä? Ensin pitää raaputtaa maata muurauslastalla ja kaataa ne sihveliin. Sen jälkeen ne kaadetaan ämpäriin. Kun ämpäri on tarpeeksi täysi se pitää viedä seulaan ja seuloa. Maasta voi myös löytää jotain.

                                              seulomista

Kun ollaan seulottu, kerätään löydöt ja laitetaan ne löytöpussiin. Jokaisella materiaalilla on oma pussi. Kun törmää juureen sitä ei saa repiä pois, vaan se pitää leikata juurisaksilla.


Mitä voi löytää? Kvartsia, keramiikkaa, meripihkaa ( harvinaista) ruukun palasia ja luuta.



On hauskaa löytää jotain.

Kirjoittanut: Anni, Lauriina, Veikka ja Miska.

Kivikauden työstäminen koululla

Aluksi meidät jaettiin ryhmiin. Menimme liikuntasaliin ja leikimme ryhmäytymisleikkiä. 

Leikissä yritettiin pysyä ryhmän kanssa paperin päällä, jota taitettiin pienemmäksi. 

Sitten keksimme ryhmällemme nimen ja logon. 

Keräsimme tietoa kivikaudesta kirjoista ja netistä, ja teimme tiedoista ajatuskartan.

Sen jälkeen suunnittelimme ryhmän kanssa tuotoksen liittyen kivikauteen. Tuotoksia olivat esimerkiksi elokuva, näytelmä, pienoismalli ja kirja iPadille.

Senja, Neea, Ella, Marika ja Pinja P.

Alaluokan tarinoita reikäkivestä

1-2-luokkalaiset kirjoittivat perjantaina pareittain tarinoita kaivaukselta löytyneestä kivestä.

Eero hukkasi lempilelunsa

Olipa kerran Eero. Hän leikki isän tekemillä leluilla ja lelu meni hukkaan. Isä lohdutti Eeroa ja isä teki lelun mutta se meni rikki kun isä käytti liikaa voimaa. Eeroa itketti kahta kauheammin. Isä heitti sen menemään. Isä sano että saat tulla mukaan hylkeenpyyntiin.

5000 vuotta sen jälkeen Jami-poika löysi Eeron lelun ja lahjoitti sen museoon.

Senja ja Kristiina



Tämän kiven tarina

Olipa kerran kiviseppä Pertti. Hän hakkasi ensimmäistä kertaa verkonpainoa. Mutta se meni halki. Hän paiskasi sen lattialle. Hän ei löytänyt enää sitä mistään koska se painautunut maan sisään. Kunnes 5000 vuotta sen jälkeen koulupoika nimeltä Jami löysi kiven puolikkaan kivikautiselta asuinpaikalta.

Miska ja Riika



Musiikkikivi

Olipa kerran Pertti. Pertti leikki kahdella kivenpalalla ja teki musiikkia. Eräänä iltana Pertti ei löytänyt niitä mistään. Pertti etsi koko talon ja ei löytänyt mistään ja alkoi itkemään.

Eeka ja Inari



Korukivi

Kiviseppä Pekka veisti kiveä sitten siittä lähti palanen. Pekka heitti sen pois. Pekka yritti seuraavana päivänä uudelleen. Pekka onnistui. Pekka oli iloinen. Sitä käytettiin koruna. Pekka lähti sitten kotiin.

Neea ja Adele

Koruterveisiä yli 5000 vuoden takaa

Esihistorian ajanjaksot on jaettu kivi-, pronssi- ja rautakauteen kullekin ajanjaksolle tunnusomaisten esinelöytöjen mukaan. Kivikauden ihmiset eivät kuitenkaan omasta näkökulmastaan eläneet kivikautta, vaan normaalia arkeaan ja omaa nykyaikaansa, kuten mekin tänä päivänä. Kivikauden ihmisillä oli kiviesineiden lisäksi esimerkiksi luusta, puusta, sarvesta ja nahasta valmistettuja esineitä. Nämä eloperäiset materiaalit eivät kuitenkaan säily Suomen happamassa maaperässä vuosituhansia muuta kuin poikkeusolosuhteissa, kuten soissa ja järvien pohjissa. Joskus onni potkaisee ja Suomen museoissa voikin käydä katsomassa esimerkiksi kivikautisen kalaverkon jäännöstä, kivikautisia liistekatiskoita ja taidokkaasti  kaiverruksin koristeltuja muinaissuksia.

Kivinevan asuinpaikka on rannankorkeuksien perusteella ajoitettavissa suunnilleen 5500 vuoden ikäiseksi. Tälle aikavälille mahtuu  yli 200 sukupolvea. Yli 5000 vuoden ajanjakso tuntuu pitkältä, mutta lajina emme ole muuttuneet. Elinympäristömme nykyisin on vaan toisenlainen. 

Nykyihminen näkee ympäri vuoden erilaisia värejä, valoja ja materiaaleja. Kivikauden ihmiset osasivat elää luonnossa ja luonnosta ja heidän ympäristössään värit ja käytettävissä olevat materiaalit olivat ne, jotka luonto tarjosi. Kuinka hienolta onkaan mahtanut näyttää kaukaa tuotu läpikuultava meripihka kivikauden ihmisen silmin?

Kuvassa on Kivinevan kaivaukselta löytyneitä meripihkan palasia odottamassa konservointiin pääsyä. Ylimmän palan reunassa on nähtävissä lovikoristelua. Meripihka ovat todennäköisesti peräisin riipuksesta, josta loppuosa jatkaa lepäilyään maan uumenissa. 

-Inga

KIVISEPÄN EREHDYS - KOULUPOJAN ONNI

Tänään Kivinevan kivikautisen asuinpaikan kaivauksia jatkettiin koululaisten kanssa. Jo kaivauspäivän alussa hiekasta tuli esiin erikoisen näköisen kivenmurikka. Kiven läpi oli yritetty tehdä reikää naputtamalla jollakin kovalla esineellä kummaltakin puolelta kiveä. Työtä oli tehty selvästikin pitkään ja huolella, mutta sitten jokin oli mennyt pieleen. Mahdollisesti muinainen kiviseppä oli käyttänyt liian paljon voimaa ja tekeillä oleva esine oli haljennut keskeltä. Turhautunut kiviseppä oli sitten hylännyt esineen, jonka tarkkasilmäinen koulupoika Jami kaivoi esiin asumuspainanteen länsipäädystä noin 5000 vuotta myöhemmin!

Tämän tyyppisiä reikäkiviä on löytynyt Kannuksesta aikaisemmin (kts. ensimmäinen blogijuttu). Niitä on käytetty mahdollisesti kalastuksessa verkonpainoina.

MERIPIHKAA  PALJASTUI HIEKASTA

Yleisökaivaukset päättyivät perjantaina Kivinevalla ja maanantaina jatkamme samalla paikalla Märsylän koulun oppilaiden kanssa. Sää suosi yleisökaivauksia ja kaivajien määrä vaihteli 10-15 henkilön välillä päivittäin. Kaivaukset herättivät ansaittua mielenkiintoa ja päivittäin paikalla kävi myös runsaasti vierailijoita. 

Vaikka työasennot olivat usein hankalia, päästiin kaivauksilla kokemaan aitoa löytämisen iloa. Kahden asumuspainanteen väliin tehdyistä kaivausruuduista tuli esiin runsaasti löytöjä. Kvartsi-iskosten lisäksi löytyi myös haurasta huonosti poltettua keramiikkaa ja palaneita luita (todennäköisesti hylkeen luita). 

Erikoisimmat löydöt olivat kuitenkin hyvin pienet punaruskeat meripihkan kappaleet, jotka ovat peräisin mahdollisesti meripihkariipuksesta. Meripihka oli kivikaudella arvokasta kauppatavaraa, jota kaikilla ei ollut varaa omistaa. Siitä tehtiin koruja, varsinkin riipuksia ja nappeja. Meripihkaa ei ole Suomessa luontaisena, mutta sitä on kivikaudella kulkeutunut tänne Baltian, etenkin nykyisen Liettuan alueelta. Löydöt osoittavatkin, että Kivinevan muinaisilla asukkailla oli yhteyksiä Itämeren eteläpuolelle.

Arkeologiset kaivaukset eivät ole kuitenkaan pelkästään kaivamista ja löytämisen iloa. Kaivaukset tuhoavat asuinpaikkaa, joten maakerrosten, rakenteiden ja löytöjen dokumentointi eli valokuvaaminen, piirtäminen ja vaaitseminen on olennainen osa kaivauksia. Siitä huolehtivat kollegani Inga Nieminen, Marcus Riska ja Raija Saviluoto.

YLEISÖKAIVAUKSET KÄYNNISTYIVÄT TÄNÄÄN

Ensimmäisenä kaivauspäivänä kaivauksille osallistui tusinan verran innokkaita arkeologiasta kiinnostuneita kaivajia. Asumuspainanteen keskelle avattiin 8x1m kokoinen kaivausalue, joka ehdittiin kaivaa suurelta osin 10cm syvyyteen. Löytöinä tuli esiin palaneita kiviä, runsaasti kvartsi-iskoksia, muutama kvartsiesine sekä palanen keramiikkaa. Mutta tämä on vasta alkua...