Arkista aherrusta ja ulkomaankauppaa - kooste Kivinevan löydöistä

Kivinevan arkeologiset kaivaukset olivat poikkeuksellisen runsaslöytöiset. Tässä alla muutama kuva löydöistä. Löytöjen puhdistaminen ja luettelointi on hidasta puuhaa ja on nyt parhaillaan käynnissä. Meripihkalöydöt, joista aikaisemmin on tässä blogissa kuvan kera kirjoitettu, ovat konservaattorimme käsittelyssä. Löydöt päätyvät Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Luulöydöistä teetetään osteologiset analyysit eli pyritään määrittelemään mille eläinlajeille ne ovat kuuluneet. Ainakin yhdestä luukappaleesta teetetään myös radiohiiliajoitus, jotta saadaan selville milloin asuinpaikalla on asuttu. Asuinpaikan sijainti n. 62-63 metrin korkeudella meren pinnasta viittaa aikaan noin 3300-3500 eaa.

Keramiikkaa.

Kiviesineiden valmistamisessa syntyneitä kvartsi-iskoksia

Kvartsista valmistettu kaavinterä

Väriltään punertavia pii-iskoksia. Meripihkan tapaan piitäkään ei esiinny Suomessa luontaisena, vaan se oli tuontitavaraa.

Jo valmistusvaiheessa rikkoutunut reikäkivi.

Koivutervaa eli tököttiä. Sitä käytettiin kuumaliiman tapaan esim. astioiden korjaamiseen kuten tässä tapauksessa.

Palaneita luita. Joukossa on mahdollisesti  ainakin hylkeen ja linnunluita. Luut odottavat tarkempaa analyysiä.

Palaneita kalan luita.

Kampakeramiikkaa. Ylemmässä palassa näkyy jäänteitä kuoppakoristelusta, alemmasa kampaleimaa.

Kivikauden kylää tutkittiin Miekkakaaroilla

Mullankaivajat -projektia laajennettiin myös Kannuksen naapurikaupungin eli Kokkolan puolelle. Kokkolaan kuuluvalla Kälviän Honkiperällä sijatsee suuri kivikautinen kylä, Miekkakaarat. Hiekkaisella kankaalla Miekkajärven rannalla on yli 100 neoliittiselle kivikaudelle ajoittuvaa asumuspainannetta, jotka sijaitsevat rannansuuntaisissa riveissä. Olemme tutkineet yhtä alueen asumuspainanteista aikaisemminkin. Tuolloin löysimme mm. Pöljän tyypin asbestisekoitteista keramiikkaa, ja hylkeenluita, joista oli tunnistettavissa mm. grönlanninhylje. Yhdestä luukappaleesta saatu radiohiiliajoitus meni n. 4800 vuoden taakse.  Tällä kertaa halusimme saada laajemman kokonaiskäsityksen kivikauden elämästä Miekkakaaroilla. Niinpä kaivoimme noin 150 metriä pitkän koekuoppajonon lähestulkoon koko kylän läpi 5-10 metrin välein. Osa kuopista osui asumuksiin, osa niiden väleihin. Kuopista kerättiin talteen löydöt ja otettiin maanäytteet maaperäkemiallisia analyysejä varten. Niiden avulla voidaan saada lisää tietoa ihmisen toiminnasta ja maankäytöstä asuinpaikalla. Kaivaukset toteutettiin syys-lokakuun vaihteessa ja niihin osallistui Kokkolan seudun opiston arkeologian kurssilaisia.

Miekkakaarojen tämän syksyn mielenkiintoisimpiin löytöihin kuului tämä saviastian reunapala, jossa on vielä jäljellä karstaa.  Noin 5000 vuotta sitten jonkun keitokset kiehuivat yli ja paloivat pohjaan

Miekkakaarojen kaivaukset meneillään.

Koekuopat kaivettiin n. 60-70cm syvyyteen. Jokaisesta kuopasta otettiin löydöt talteen sekä maanäyte maaperäkemiallisia analyysejä varten.

Kivikauden taloista

—

Kivikauden vuosituhansien mittaan on varmasti asuttu hyvin monenlaisissa majoitteissa kulloistenkin tarpeiden ja olosuhteiden mukaan. Väliaikaisista majoitteista ei välttämättä jää arkeologisesti havaittavia merkkejä ja myös rakenteiden mahdollinen uudelleenkäyttö tai tuhoutumistavat vaikuttavat siihen, mitä käytetyistä rakenteista on myöhemmin  mahdollista havaita. 

Mitä kivikauden taloista sitten voidaan löytää? Rakennusten perustat on toisinaan kaivettu maahan  ja nämä kuopat näkyvät edelleen maastossa niin kutsuttuina asumuspainanteina, jotka toisinaan muodostavat usean toisiinsa yhdistetyn huonetilan rivitaloja. Painanteeseen  tehdyn  rakennuksen on tutkittu olevan  joitain asteita lämpimämpi, kuin tasaiselle maalle tehdyn  rakennuksen.

Arkeologisia kaivauksia tehtäessä on toisinaan mahdollista havaita kivikautisten  rakennusten lattia-alan  koko ja muoto, seinälinjojen sijainti, oviaukkojen lukumäärät ja sijainnit, likamaan levintä, sekä tulisijojen  ja erilaisten rakennetta tukeneiden paalujen paikat.

 Löytymättä yleensä jäävät rakennusten  maan päällä sijainneet osat, käytetyt runko- ja katemateriaalit, ovirakenteet ja jäljet käytetyistä rakenneratkaisuista.

Kuvaa kivikauden rakennuksista voidaan täydentää muun muassa myöhempien aikojen luonnonkansojen rakennuksia tutkimalla.Luonnonkansoilla yleisimmät katemateriaalit ovat tuohi ja turve. Jälkiä tuohenkäytöstä onkin löydetty kivikautisia asumuksia tutkittaessa. Myös ruo'ot ja taljat ovat hyviä eristeitä. 

Kivikaudella  taloissa ja kylissä on mahdollisesti asuttu  perhe- tai pyyntikunnittain. Ihmisten määrästä voidaan esittää arvailuja luonnon kantokykyyn perustuen. Kaikkia huonetiloja ei ole välttämättä käytetty asumuksina, vaan ne ovat saattaneet olla esimerkiksi varastoja. 

 

Taloissa on saattanut olla erilaisia puisia makuulavereita tai alustoina havuja tai taljoja. Ruokaa on valmistettu saviastioissa ja varmasti myös puusta kaiverretuissa astioissa, joissa ruokaa tai vettä on voitu keittää esimerkiksi kuumien kivien avulla.  Oksista ja tuohesta on voitu valmistaa erikokoisia säilytysastioita. Eloperäisen  materiaalin huonon säilyvyyden vuoksi monet kivikauden ihmiset luusta, sarvesta tai puusta valmistetut arkiset esineet eivät vaan ole säilyneet meidän päiviimme.

Kaivausten jälkeistä elämää

Kaivaukset Kivinevalla päätettiin tältä erää. Viimeiset taso- ja profiilikartat piirrettiin ja kaivettu hiekat siirrettiin takaisin kaivetuille alueille ja peitettiin turpeilla. Kaivausten jälkityöt kuitenkin jatkuvat museon toimistolla. Löydöt puhdistetaan ja luetteloidaan, kartat piirretään puhtaaksi ja valokuvat luetteloidaan. Luuaineistot lähetetään osteologin tunnistettaviksi, jotta saadaan selville mitä eläimiä asuinpaikalla on syöty. Isoimmista luulöydöistä teetetään radiohiiliajoitukset, jotta saadaan selville milloin asuinpaikalla on asuttu. Kaikki tämä tieto kerätään raportiksi, joka julkaistaan Museoviraston rekisteriportaalissa osoitteessa www.kyppi.fi

Kivinevan kaivajat eli Märsylän koulun oppilaat ja opettajat kaivausten jälkitunnelmissa. Kuvassa Kivinevan iso siirtolohkare, jonka mukaan paikka on saanut nimensä.

Inga Nieminen piirtämässä kaivausalueen 1 profiilikarttaa

Erik Brännbacka peittämässä kaivausaluetta kaivausten jälkeen.

Löytöpussien äärellä

Kaivausten jälkeen löytöpussit käydään läpi ja löydöt puhdistetaan. Tässä vaiheessa löydöistä saattaa paljastua yhtä sun toista, mikä kaivausvaiheessa on jäänyt huomaamatta.

Kivinevalta löytyneet keramiikanpalat ovat pääosin pieniksi pirstaloituneita. Muun muassa astian polton onnistuminen vaikuttaa säilyvyysolosuhteiden lisäksi siihen, missä kunnossa keramiikanpalat löydettäessä ovat.

Savessa käytetyt orgaaniset sekoitteet ovat astiaa poltettaessa tai aikojen saatossa hävinneet. Polttovaiheessa saveen on kuitenkin jäänyt sekoitteista painaumia, jotka ovat kuin tyhjiä kuvia siitä, mitä saven sekaan on astian tekovaiheessa lisätty (hieman samaan tapaan, kuin Pompeijin peittäneeseen tuhkakerrokseen jääneet tyhjät kolot tulivuorenpurkauksessa kuolleiden ihmisten sijoille) Tämän palan yhdensuuntaiset viivat ovat mahdollisesti jälkiä sekoitteena käytetyistä simpukankuorista tai kasvinosista.

Eräästä keramiikanpaloja sisältäneestä pussista löytyi pala koivuntuohitervaa, kivikauden kuumaliimaa. Tökötiksi kutsuttua koivuntuohitervaa voidaan valmistaa koivuntuohta suljetussa astiassa kuumentamalla. Tököttiä on käytetty esimerkiksi hajonneiden saviastioiden korjaamiseen. Tässäkin tökötinpalassa on nähtävissä pintaan tarttunutta savea ja painauma saumasta, jota tökötillä on paikattu.

Kivinevan kaivauksilta löytyneet runsaat kvartsi-iskokset ovat hyvälaatuista, toisinaan lähes lasimaista kvartsia. Kvartsi lohkeaa iskettäessä hyvin teräviksi palasiksi, joita on voitu käyttää erilaisiin teriin, porauksiin ja työkaluiksi myös sellaisenaan. Kvartsista on muotoiltu esimerkiksi nuolenkärkiä ja kaapimia.

Kaivaukset jatkuvat ja lisää puhdistettavia löytöjä on luvassa.

-Inga

Koululaiset kertoo,mitä tehdään kaivauksilla.

TYÖVÄLINEET

Ensin kerrotaan työvälineistä jotka ovat: sihveli, muurauslasta, ämpäri, juurisakset, mitta, seula, löytökartta  ja alusta.

                                                 Mahallaan kaivaminen on hyvä asento.


Mitä tehdä? Ensin pitää raaputtaa maata muurauslastalla ja kaataa ne sihveliin. Sen jälkeen ne kaadetaan ämpäriin. Kun ämpäri on tarpeeksi täysi se pitää viedä seulaan ja seuloa. Maasta voi myös löytää jotain.

                                              seulomista

Kun ollaan seulottu, kerätään löydöt ja laitetaan ne löytöpussiin. Jokaisella materiaalilla on oma pussi. Kun törmää juureen sitä ei saa repiä pois, vaan se pitää leikata juurisaksilla.


Mitä voi löytää? Kvartsia, keramiikkaa, meripihkaa ( harvinaista) ruukun palasia ja luuta.



On hauskaa löytää jotain.

Kirjoittanut: Anni, Lauriina, Veikka ja Miska.

Kivikauden työstäminen koululla

Aluksi meidät jaettiin ryhmiin. Menimme liikuntasaliin ja leikimme ryhmäytymisleikkiä. 

Leikissä yritettiin pysyä ryhmän kanssa paperin päällä, jota taitettiin pienemmäksi. 

Sitten keksimme ryhmällemme nimen ja logon. 

Keräsimme tietoa kivikaudesta kirjoista ja netistä, ja teimme tiedoista ajatuskartan.

Sen jälkeen suunnittelimme ryhmän kanssa tuotoksen liittyen kivikauteen. Tuotoksia olivat esimerkiksi elokuva, näytelmä, pienoismalli ja kirja iPadille.

Senja, Neea, Ella, Marika ja Pinja P.

Alaluokan tarinoita reikäkivestä

1-2-luokkalaiset kirjoittivat perjantaina pareittain tarinoita kaivaukselta löytyneestä kivestä.

Eero hukkasi lempilelunsa

Olipa kerran Eero. Hän leikki isän tekemillä leluilla ja lelu meni hukkaan. Isä lohdutti Eeroa ja isä teki lelun mutta se meni rikki kun isä käytti liikaa voimaa. Eeroa itketti kahta kauheammin. Isä heitti sen menemään. Isä sano että saat tulla mukaan hylkeenpyyntiin.

5000 vuotta sen jälkeen Jami-poika löysi Eeron lelun ja lahjoitti sen museoon.

Senja ja Kristiina



Tämän kiven tarina

Olipa kerran kiviseppä Pertti. Hän hakkasi ensimmäistä kertaa verkonpainoa. Mutta se meni halki. Hän paiskasi sen lattialle. Hän ei löytänyt enää sitä mistään koska se painautunut maan sisään. Kunnes 5000 vuotta sen jälkeen koulupoika nimeltä Jami löysi kiven puolikkaan kivikautiselta asuinpaikalta.

Miska ja Riika



Musiikkikivi

Olipa kerran Pertti. Pertti leikki kahdella kivenpalalla ja teki musiikkia. Eräänä iltana Pertti ei löytänyt niitä mistään. Pertti etsi koko talon ja ei löytänyt mistään ja alkoi itkemään.

Eeka ja Inari



Korukivi

Kiviseppä Pekka veisti kiveä sitten siittä lähti palanen. Pekka heitti sen pois. Pekka yritti seuraavana päivänä uudelleen. Pekka onnistui. Pekka oli iloinen. Sitä käytettiin koruna. Pekka lähti sitten kotiin.

Neea ja Adele

Koruterveisiä yli 5000 vuoden takaa

Esihistorian ajanjaksot on jaettu kivi-, pronssi- ja rautakauteen kullekin ajanjaksolle tunnusomaisten esinelöytöjen mukaan. Kivikauden ihmiset eivät kuitenkaan omasta näkökulmastaan eläneet kivikautta, vaan normaalia arkeaan ja omaa nykyaikaansa, kuten mekin tänä päivänä. Kivikauden ihmisillä oli kiviesineiden lisäksi esimerkiksi luusta, puusta, sarvesta ja nahasta valmistettuja esineitä. Nämä eloperäiset materiaalit eivät kuitenkaan säily Suomen happamassa maaperässä vuosituhansia muuta kuin poikkeusolosuhteissa, kuten soissa ja järvien pohjissa. Joskus onni potkaisee ja Suomen museoissa voikin käydä katsomassa esimerkiksi kivikautisen kalaverkon jäännöstä, kivikautisia liistekatiskoita ja taidokkaasti  kaiverruksin koristeltuja muinaissuksia.

Kivinevan asuinpaikka on rannankorkeuksien perusteella ajoitettavissa suunnilleen 5500 vuoden ikäiseksi. Tälle aikavälille mahtuu  yli 200 sukupolvea. Yli 5000 vuoden ajanjakso tuntuu pitkältä, mutta lajina emme ole muuttuneet. Elinympäristömme nykyisin on vaan toisenlainen. 

Nykyihminen näkee ympäri vuoden erilaisia värejä, valoja ja materiaaleja. Kivikauden ihmiset osasivat elää luonnossa ja luonnosta ja heidän ympäristössään värit ja käytettävissä olevat materiaalit olivat ne, jotka luonto tarjosi. Kuinka hienolta onkaan mahtanut näyttää kaukaa tuotu läpikuultava meripihka kivikauden ihmisen silmin?

Kuvassa on Kivinevan kaivaukselta löytyneitä meripihkan palasia odottamassa konservointiin pääsyä. Ylimmän palan reunassa on nähtävissä lovikoristelua. Meripihka ovat todennäköisesti peräisin riipuksesta, josta loppuosa jatkaa lepäilyään maan uumenissa. 

-Inga