MERIPIHKAA  PALJASTUI HIEKASTA

Yleisökaivaukset päättyivät perjantaina Kivinevalla ja maanantaina jatkamme samalla paikalla Märsylän koulun oppilaiden kanssa. Sää suosi yleisökaivauksia ja kaivajien määrä vaihteli 10-15 henkilön välillä päivittäin. Kaivaukset herättivät ansaittua mielenkiintoa ja päivittäin paikalla kävi myös runsaasti vierailijoita. 

Vaikka työasennot olivat usein hankalia, päästiin kaivauksilla kokemaan aitoa löytämisen iloa. Kahden asumuspainanteen väliin tehdyistä kaivausruuduista tuli esiin runsaasti löytöjä. Kvartsi-iskosten lisäksi löytyi myös haurasta huonosti poltettua keramiikkaa ja palaneita luita (todennäköisesti hylkeen luita). 

Erikoisimmat löydöt olivat kuitenkin hyvin pienet punaruskeat meripihkan kappaleet, jotka ovat peräisin mahdollisesti meripihkariipuksesta. Meripihka oli kivikaudella arvokasta kauppatavaraa, jota kaikilla ei ollut varaa omistaa. Siitä tehtiin koruja, varsinkin riipuksia ja nappeja. Meripihkaa ei ole Suomessa luontaisena, mutta sitä on kivikaudella kulkeutunut tänne Baltian, etenkin nykyisen Liettuan alueelta. Löydöt osoittavatkin, että Kivinevan muinaisilla asukkailla oli yhteyksiä Itämeren eteläpuolelle.

Arkeologiset kaivaukset eivät ole kuitenkaan pelkästään kaivamista ja löytämisen iloa. Kaivaukset tuhoavat asuinpaikkaa, joten maakerrosten, rakenteiden ja löytöjen dokumentointi eli valokuvaaminen, piirtäminen ja vaaitseminen on olennainen osa kaivauksia. Siitä huolehtivat kollegani Inga Nieminen, Marcus Riska ja Raija Saviluoto.